Niin kuin kerroin edellisessä kirjoituksessani, tapasin tosiaan eilen yhden jätkän. Olihan meillä ihan kivaa, muttei nyt mitenkään ylimahtavaa. Se oli näitä tyyppejä joita itse haluaisin vielä nähdä, mutta kuulemma hän ei halua mua enää tavata. Kyllähän se nyt oikeastaan vähän harmittaa, kerrankin sellainen tyyppi joka olisi oikeasti mukava treffata uudestaan. No, ei voi mitään. Sellaista elämä on. Täytyy siis etsiä joku toinen joka pitää mustakin.
No joo, en ihmettele. En varmaankaan ole ihan hänen tyylinen ja muutenkin ollaan tosi erilaisia. Nyt kyllä olen iloinen, etten kysyny päin naamaa haluaako hän nähdä uudelleen. Se olisi ollut mulle ylitse pääsemättömän noloa.

No, mutta toiseen asiaan. Ai, että oli raivostuttava tyyppi töissä. Koko ajan pyörimässä siinä ja puhumassa huonoa suomeaan. Tai oikeastaan vain paria lausetta toisteli koko ajan. Teki mieli repiä sen tyypin pää irti. Ärsyttää kun ajattelenkin. Saattaa vähän kuulostaa, että olisin rasisti, mutten ole. Kyllä ärsyttäisi jos joku suomalainen käyttäytyisi samalla tavalla.

Mutta eipä tässä nyt kummempia.
 - Horotsu

Hui! Onpas jännää. Tänään siis tosiaan pitäisi tapaa yksi jätkä. En tiedä hänestä melkein mitään, mutta kaiketi sitä sitten kerkee tutustua kun tapaa.
Luin juuri äsken horoskooppini, vaikken niihin niin hirveästi uskokaan, ovat ne joskus osuneet oikeaan. Tänään minulle siis luvassa:
"Olet tänään viehättävällä tuulella ja teet jopa tahtomattasi melkoisen vaikutuksen vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Pientä flirttiä peliin ja elämä näyttää nopeasti valoisat kasvonsa.."

No niin. Voisiko paremmin luvatakaan :) Itse tietenkin toivon, että kaikki menisi hyvin. En ole vähään aikaan deittaillutkaan. Siis no joo. Oikeastaan vaan pariin kuukauteen, mutta sitä ennen en melkein koskaan uskaltanut tavata ketään. Pelko pakeista oli liian suuri. Eniten minua pelottaa se ensikohtaaminen. Entä jos en tunnistakaan häntä? Mitä sanon? Joudunko itse moikkaamaan ensin? Halataanko, kätelläänkö vai seisotaanko vaan? Mitä sitten? Kävellään kiusallisen hiljaisuuden vallitessa? Aina on näitä pelkoja, muttei onneksi mikään ole mennyt niin hirveästi pieleen minun kohdallani. Aina on kaikesta selvitty. Joskus olen kyllä vain nauranut hysteerisesti ja selittänyt outoja juttuja. Mitäköhän minustakin ajatellaan?

No joo, raportoin tänne miten "treffit" meni. Kun ei ne oikeastaan ole edes treffit. Mun kai pitäisi mennä tyypin luokse viettämään iltaa. No saa nyt nähdä tavataanko edes. Kun ei ole tullut juteltua vähän aikaan ja edellisen tapaamisen peruin (siis ihan hyvästä syystä). No, kyllä kai kaikki menee hyvin. Pitää olla optimistinen. Itse kyllä taidan olla enemmänkin pessimistinen. No, mutta se kuuluu vain vaikeaan luonteeseeni.

Tuosta luonteesta tulikin mieleeni, että kukaan kavereista ei väittäisi minua tiukkapipoksi, ihan vaan siitä syystä etten ole, mutta hirveän monet tyypit mesessä sanovat, että olen hirveä tiukkis, suutun helposti ja olen negatiivinen. Ihmiset kyllä ymmärtävät minut ihan väärin netissä kuin livenä. Aika outoa. Ehkä vain kirjoitus tyylini on jotenkin negatiivisen puoleinen tai jotain. En tiedä. Tai sitten aina väitetään, että suututpa sä helposti. En oikein ymmärrä. Miksi mä nyt niin helposti suuttuisin esim. jonkun tuntemattoman ihmisen mielipiteestä. Älytöntä! Toisaalta jos joku luulee, että olen tiukkis niin se on hänen oma ongelmansa onneksi eikä minun. Sillä itsehän sitä parhaiten tietää mitä on ja mitä ei. Muttei välttämättä. Itsestäni ainakin joskus tuntuu, että kaverit tietävät joissain asioissa paremmin, että millainen olen. Kuitenkin tuntuu epäreilulta ajatella, että joku muu tuntisi sinut paremmin kuin sinä itse.

Olen usein pienen masennuksen keskellä katsonut itseäni peilistä ja miettinyt miten kukaan voi nähdä minussa mitään. No joo, voin sanoa, vaikka se kehulta kuulostaakin, että jos olen meikannut olen ihan nätti. En mitenkään tyypillisen nätin näköinen vaan jotenkin eri tavalla. Kaverini sanoi, että minulla on nätit silmät ja on kateellinen niille. Oikeastaan jos minulta kysyisi, mistä pidän eniten kasvoissani, vastaisin itsekin silmät.
Olin ennen 10 kiloa painavampi ja ylipainoinen. Nykyään kun olen laihdutanut, olen paljon tyytyväisempi itseeni. Olen vieläkin pullea ja joskus itseäni inhottaa oma kehoni, mutta niin varmasti melkein kaikkia muitakin. Enää en ole niin masentunut kuin ennen ja annan itselleni mahdollisuuden joskus, tai no oikeastaan aika usein vähän mässäillä. Vielä jos saisi toiset 10 kiloa pois, niin olisin sopiva. En siis sairasta anoreksiaa vaikka paljon laihdutankin, vaan silloin olisin ihannepainoinen, ihan painoindeksinkin mukaan. Nyt kyllä olen lopettanut laihduttamisen vähäksi aikaa, mutta jossain vaiheessa ja tässä hiljalleen yritän karistaa ne loputkin kilot.

Iloista kesäpäivää kaikille!
 - Horotsu

Jahas. Jouduin tänään heräämään jo klo. 7, koska minun piti käydä lääkärissä. Koko loppuyön olin nähnyt unta, jossa minua yritettiin tappaa. Unessa puhuin myös poliisille ja silloin kuin poliisi käänsi päänsä tai ei vain muuten vain katsonut minuun, minua yritettiin kuristaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kerrankin oli ihan mukava herätä tuollaisesta unesta. Itse en tiedä mistä uni tuli päähäni, mutta ehkä peitto oli kaulani ympärillä. En kyllä ainakaan herätessäni huomannut, että niin olisi.

Olen huomannut hauskan seikan. Aina töissä, kun menen tauolla tupakalle, huomaan että yksi ja sama jätkä istuu aina silloin syömässä ruokalan nurkassa. Minusta se on huvittavaa aina mennä siitä ohi ja katsoa, että onko se taas syömässä. Ja ainahan se on.

Sinkkuudesta tuli mieleen, että kaikki aina kysyvät miksen seurustele. Miksi seurustilisinkaan? Viihdyn aivan hyvin sinkkunakin. Varsinkin netissä "tapaamani" ihmiset kysyvät aina ihmetyksissään, miksi olen sinkku. Mitä outoa siinä on? Tekeekö se minusta jotenkin huonomman ihmisen kun en seurustele vai mitä. Tai, ehkä ihmiset ajattelevat, että mussa on jotain vikaa. Ehkäpä onkin. Kaikissa ihmisissä on.

On sellaisia paikkoja, jonne voi mennä hakemaan sänkyseuraa. Itse en ainakaan kehtaisi mennä. Sinne voisi vaan mennä rupattelemaan ja juomaan ihmisien kanssa. Mietitäänpä, miten noloa olisi, jos kaikki kiertäisivätkin sinut kaukaa, eikä kukaan tulisi eikä haluaisi jutella kanssasi. Minkäköhänlaiset ihmiset käyvät sellaisissa paikoissa? Minusta tuntuu, että aivan tavalliset. No, melkeinpä kaikkea on kokeiltava, mutta sinne minulla ei ainakaan olisi pokkaa mennä.
     Ihmiset ajattelevat, että on noloa hakea netissä seuraa, tai tavata tyyppejä netin kautta. Onko se muka tosiaan nolompaa, kuin pokata baarissa kännissä kännisiä ihmisiä? Enpä tiedä. Tai ainakaan usko. Olen vahvasti siinä uskossa, että netistä voi löytää hyvän kumppani. Itselleni ei näin kyllä ole vielä käynyt. Toisaalta, en ole ketään tositarkoituksella hakenutkaan.
Kerran kyllä vastasin deitti-ilmoitukseen. En vieläkään tiedä miksi. No, emme ole vielä tavanneet, saa nähdä miten käy.
Muuten olen netistä paria tyyppiä tavannut. Itse asiassa kun nyt ajattelee niin on tullut ainakin 5 ihmistä tavattua netin kautta. Ja vain kahta olen nähnyt useamman kerran. Nyt en kuitenkaan enää heitäkään.
Nettihän on sinällään upea paikka tavata uusia ihmisiä. Varsinkin jos on ujo. Ei näe mitä toinen ajattelee sinusta ja saa enemmän aikaa harkita mitä vastaisi toisen kysymyksiin. Eikä tule niitä kamalia kiusallisia hiljaisuuksia. Ja ei tarvitse pelätä, että tapahtuisi jotain kamalaa tai, että nolaisi itsensä, kun saa vaikka läppärin kanssa kotisohvalta jutella. Kestääkö sitten nettirakkaus. Sitä en tiedä.
     Jossain tapauksissa on kuitenkin parempi tavata ihmiset irl. Saa ainakin oikean ensivaikutelman ja muutenkin. Kuka vaan voi netissä puhua mitä lystää. Kun koskaan ei tiedä valehteleeko henkilö vai ei. Kun ei näe. Tai onko kyseinen henkilö edes se kuka väittää olevansa.
     Sokkotreffit ovat joissain tapauksissa kuitenkin sitä pahinta antia. Ei tiedä melkein mitään ihmisestä jota lähtee tapamaan. Ehkä ei ole nähnyt edes hänen kuvaansa. Pinnallinen ei saisi olla, mutta entä jos kyseinen tyyppi onkin aivan kamala. Tai mitä jos hän ei pidäkään minusta? Ei kai paikalta voi viiden minuutin sisään liueta. Itse en ole koskaan sokkotreffeillä ollut. Minulla aina on sellainen pelko, että mut tuomitaan heti alkuun. Tai siis ei anneta mahdollisuutta edes kunnolla esittäytyä, vaan heti ensisilmäyksellä näytetään ovea. Myös ulkonäköni puolesta. Vaikka, jos olisinkin näyttänyt kuvani, ei se välttämättä kerro koko totuutta. Uskaltaisiko joku sanoa suoraan, etten ole hänen tyyppiään ja voisin lähteä. Varmaankin. Tosin, ehkä sellaiset henkilöt eivät lähtisi tapaamaan minua kuvan perusteella. Onneksi näin ei ole vielä käynyt. Mutta tulee varmasti joskus käymään.
Olen itse kyllä tavannut tyyppejä, joista en ole pitänyt. Mutta ei minulla ole pokkaa lähteä heti pois. Ja mikäs mä olen muita arvostelemaan, kun en itsekään täydellinen ole.

Nk. aidoilla treffeillä en ole koskaan käynyt. Minulle aidot treffit merkkaavat sitä, että mies pyytää ulos elokuviin tai vaikkapa kahville. En osaa sanoa olenko jäänyt jostain paitsi, mutta minusta olisi ainakin ihan kiva kokeilla niitä oikeita treffejä joskus. Olen siinä mielessä hieman vanhoillinen, että arvostaisin sitä jos jätkä maksaisi. Muuten en kyllä nää itseäni hirveän vanhanaikaisena. Joskus kaipaan myös romantiikkaa. Kuulostaa tyhmältä sanoa niin, mutta totta se on. Ulkonäöstäni päätellen voisi kuvitella, etten sellaista kaipaa, mutta mielestäni olisi ihanan romanttista jos joku mies kokkaisi minulle tai muuta mukavaa. Romantiikka on mielestäni muutenkin vähän outo sana. Se tuo mieleen kaksi rakastunutta ihmistä kävellen käsi kädessä pellolla ja taustalla soi joku rakkauslaulu. Toisaalta kun pohtii, niin voisihan se olla ihan kivaa. Ei sitä aina tiedä mitä ajattelee ennen kuin alkaa kunnolla miettimään, että mitä mieltä on mistäkin asiasta. Nyt kun kovin pohtii, niin tällä hetkellä kaipaisin romantiikkaa todella paljon. Vaikken poikaystävää haluaisikaan välttämättä, silti joku ihminen joka rakastaisi minua ja näyttäisi sen, olisi juuri hyvä tähän hetkeen. En silti kaipaa nk. ällöromantiikkaa. Että kaikki menisi ihan yli. Poika seisoisi elokuvateatterin edessä punainen ruusupuska toisessa kädessä ja toisessa suklaarasia. Se menisi jo yli.

No jatkanpa mietteitäni huoneeni hiljaisuudessa ja syvennyn lukemaan kirjaa. Hyviä päiviä kaikille!

-Horotsu

Moi. Mä nyt olen siis horotsu. Ei, se ei ole mun oikea nimi, enkä oikeasti ole sitä mitä nimi väittää. Olen vain tavallinen tyttö. Joskus kummallinen ja usein outo. Mutta olen mukava. Mutten kaikille. Tuskin kukaan on mukava kaikille.

Mutta, aloitin nyt tämän blogin, jotta voisin kertoa omasta itsenäitsymis yrityksestäni ja muustakin elämästä. Käsittelen varmaankin kaikenlaista; ihmissuhteista hengailuun, seksistä töissä käymiseen, opiskelusta dokaukseen, asunnon etsimisestä pänttäykseen ynnä muuta mukavaa.

Nyt siis voisin kertoa vielä jotain itsestäni, vaikken suoraan kerrokaan kuka olen. Olen siis 18-vuotias sinkku opiskelija tyttö. Käyn viimeistä vuotta lukiota ja oma kämppä kiinnostaisi. Pidän melkein kaikenlaisesta musiikista. Punkista, rockista, joskus räpistä, reggaesta, raskaammasta musasta yms. Poppia en oikeastaan kuuntele, enkä klassista musiikkiakaan.

No niin, mutta asiaan. Olen selaillut todella paljon kaikkia sivustoja, joista mahdollinen vuokra-asunto voisi löytyä. Etuovi.com, Ovenia, SATO, VVO, oikotie.fi, ja kaiken maailman muita sivujakin. Mistään ei tunnu löytyvän kohtuu hintaista asuntoa. Vuokrien hinnat ovat liian korkeita minulle, varsinkin kun työstäni ei makseta suuria summia. Voitaisiin tietty mutsin kanssa katsoa joku päivä yhdessä näitä asuntojuttuja, mutta jotenkin haluaisin hoitaa kaiken itse. Toisaalta vähän pelottaa.

Mutta nyt jo toiseen asiaan. Harmittaa kun en ole yhtään ruskettunut. Yleensä kesäisin tykkään olla ulkona ja ruskettua, tänä kesänä en vain ole ehtinyt. Työn takia ja muutenkin. Viikonloppuna aion kyllä olla ulkona kunhan vain sää sallii. Olen enemmän ulko- kuin sisäihminen. Silti tuntuu, että kökötän sisällä aina.

Juttua riittäisi kerrottavaksi vaikka kuinka paljon, mutta nyt on pakko mennä nukkumaan. Palaan huomenna pohdiskelemaan maailman menoa. Näkemiin.

 - Horotsu


=courier>