Hui! Onpas jännää. Tänään siis tosiaan pitäisi tapaa yksi jätkä. En tiedä hänestä melkein mitään, mutta kaiketi sitä sitten kerkee tutustua kun tapaa.
Luin juuri äsken horoskooppini, vaikken niihin niin hirveästi uskokaan, ovat ne joskus osuneet oikeaan. Tänään minulle siis luvassa:
"Olet tänään viehättävällä tuulella ja teet jopa tahtomattasi melkoisen vaikutuksen vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Pientä flirttiä peliin ja elämä näyttää nopeasti valoisat kasvonsa.."

No niin. Voisiko paremmin luvatakaan :) Itse tietenkin toivon, että kaikki menisi hyvin. En ole vähään aikaan deittaillutkaan. Siis no joo. Oikeastaan vaan pariin kuukauteen, mutta sitä ennen en melkein koskaan uskaltanut tavata ketään. Pelko pakeista oli liian suuri. Eniten minua pelottaa se ensikohtaaminen. Entä jos en tunnistakaan häntä? Mitä sanon? Joudunko itse moikkaamaan ensin? Halataanko, kätelläänkö vai seisotaanko vaan? Mitä sitten? Kävellään kiusallisen hiljaisuuden vallitessa? Aina on näitä pelkoja, muttei onneksi mikään ole mennyt niin hirveästi pieleen minun kohdallani. Aina on kaikesta selvitty. Joskus olen kyllä vain nauranut hysteerisesti ja selittänyt outoja juttuja. Mitäköhän minustakin ajatellaan?

No joo, raportoin tänne miten "treffit" meni. Kun ei ne oikeastaan ole edes treffit. Mun kai pitäisi mennä tyypin luokse viettämään iltaa. No saa nyt nähdä tavataanko edes. Kun ei ole tullut juteltua vähän aikaan ja edellisen tapaamisen peruin (siis ihan hyvästä syystä). No, kyllä kai kaikki menee hyvin. Pitää olla optimistinen. Itse kyllä taidan olla enemmänkin pessimistinen. No, mutta se kuuluu vain vaikeaan luonteeseeni.

Tuosta luonteesta tulikin mieleeni, että kukaan kavereista ei väittäisi minua tiukkapipoksi, ihan vaan siitä syystä etten ole, mutta hirveän monet tyypit mesessä sanovat, että olen hirveä tiukkis, suutun helposti ja olen negatiivinen. Ihmiset kyllä ymmärtävät minut ihan väärin netissä kuin livenä. Aika outoa. Ehkä vain kirjoitus tyylini on jotenkin negatiivisen puoleinen tai jotain. En tiedä. Tai sitten aina väitetään, että suututpa sä helposti. En oikein ymmärrä. Miksi mä nyt niin helposti suuttuisin esim. jonkun tuntemattoman ihmisen mielipiteestä. Älytöntä! Toisaalta jos joku luulee, että olen tiukkis niin se on hänen oma ongelmansa onneksi eikä minun. Sillä itsehän sitä parhaiten tietää mitä on ja mitä ei. Muttei välttämättä. Itsestäni ainakin joskus tuntuu, että kaverit tietävät joissain asioissa paremmin, että millainen olen. Kuitenkin tuntuu epäreilulta ajatella, että joku muu tuntisi sinut paremmin kuin sinä itse.

Olen usein pienen masennuksen keskellä katsonut itseäni peilistä ja miettinyt miten kukaan voi nähdä minussa mitään. No joo, voin sanoa, vaikka se kehulta kuulostaakin, että jos olen meikannut olen ihan nätti. En mitenkään tyypillisen nätin näköinen vaan jotenkin eri tavalla. Kaverini sanoi, että minulla on nätit silmät ja on kateellinen niille. Oikeastaan jos minulta kysyisi, mistä pidän eniten kasvoissani, vastaisin itsekin silmät.
Olin ennen 10 kiloa painavampi ja ylipainoinen. Nykyään kun olen laihdutanut, olen paljon tyytyväisempi itseeni. Olen vieläkin pullea ja joskus itseäni inhottaa oma kehoni, mutta niin varmasti melkein kaikkia muitakin. Enää en ole niin masentunut kuin ennen ja annan itselleni mahdollisuuden joskus, tai no oikeastaan aika usein vähän mässäillä. Vielä jos saisi toiset 10 kiloa pois, niin olisin sopiva. En siis sairasta anoreksiaa vaikka paljon laihdutankin, vaan silloin olisin ihannepainoinen, ihan painoindeksinkin mukaan. Nyt kyllä olen lopettanut laihduttamisen vähäksi aikaa, mutta jossain vaiheessa ja tässä hiljalleen yritän karistaa ne loputkin kilot.

Iloista kesäpäivää kaikille!
 - Horotsu